Korroosiovaurioiden syitä on useita mutta totuus kuitenkin on, että suurin osa vaurioista kyettäisiin ehkäisemään estämällä kaikki ylimääräiset ilmavuodot kammioissa. Helposti vuotavia kohtia ovat ravistuslaitteiden läpiviennit, huolto- ja tarkastusluukkujen tiivisteet, sekä erotetun pölyn edelleenkuljetuslaitteet. Suodattimessa tehtyjen korjaustöiden yhteydessä mahdollisesti poistettujen eristysmateriaalientakaisin asennuksessa on niin ikään noudatettava tarkkuutta ns. kylmäsiltojen ehkäisemiseksi. Usein vähemmälle huomiolle jäänyt korroosion aiheuttaja on savukaasujen jakautuminen kokosuodattimessa. Mikäli suuri osa savukaasuista kulkee esim. suodattimen yläosassa, ei alaosassa ole välttämättä lainkaan kaasuvirtausta, jolloin korroosio voi vaurioittaa hyvinkin nopeasti suodatinkammion rakenteita. On myös muistettava, että suodattimeen optimaalisesti jakautuvat kaasut parantavat merkittävästi koko yksikön pölynerotustehokkuutta.

Savukaasukanavissa vaihtelevat kaasujen nopeudet yleensä n. 14–18 m/s välillä eikä kaasunjakoverholle tultaessa niiden nopeus ole vielä ehtinyt laskea samalle tasolle kuin sähkösuodattimen sisällä (vrt. 0,5–1,0 m/s). Näin ollen on luonnollista, että savukaasujen sisältämän pölyn aikaansaama eroosiovaikutus voi olla paikoin hyvinkin voimakasta ja kuluttavaa. Jotkut prosessikaasut voivat sisältää myös suuria määriä tahmeaa tai tarrautuvaa pölyä joka voi helposti tukkia osan tai koko kaasunjakoverhon. Näissä tapauksissa verho on yleensä varustettu omalla ravistuslaitteistolla, joka auttaa sen auki pysymisessä, mutta aiheuttaa aikaa myöden myös mekaanisia vaurioita. Kaasunjakoverhon ravistuslaitteet on usein säädetty jatkuvatoimisiksi, joka kuluttaa nopeasti ravistuslaitteiston osia ja voi vaurioittaa myös kaasunjakoverhoa.

Sähkösuodattimen emissiojärjestelmät näyttelevät merkittävää osuutta koko suodattimentoiminnassa – kulkeehan niiden kautta suodattimiin syötetty korkeajännitteinen sähkövirta jollakaasuista erotettavaa pölyä varataan. Ensiarvoisen tärkeää onkin, että kaikki suodattimen Sähkösuodattimien tyypillisimmät viat ja vauriot emissiojärjestelmät ovat oikein rihdattuja ja suoria, jotta jännitevälit erotuslevyjen väleissä pysyvät tasaisina. Näin varmistetaan mahdollisimman suuren toisiojännitearvot (kV) suodattimessa. Korkeajännitteiset emissiojärjestelmät ripustetaan yleensä 3-4:n porsliini eristimen varaan roikkumaan, jolloin rakenne pysyy erotettuna (+)maadoitetusta rungosta. Eristimiä on syytä aina käsitellä varoen ja ne on myös syytä puhdistaa määrävälein esim. saippuavedellä tai tarkoitukseen soveltuvilla liuottimilla. Eristimien pinnalle kertyvä pöly voi johtaa helposti sähköä ja polttaa eristimen pinnan rikki halkaisten eristimen.

Vaurioherkin kohta emissiojärjestelmissä on usein itse emissioelektrodit, joita yhdessä järjestelmässä on suodatintyypistä riippuen aina muutamaan tuhanteen kappaleeseen saakka. Emissioelektrodityyppejä on myös useita erilaisia, joiden materiaalit ja muoto valitaan aina tapauskohtaisesti kuhunkin prosessiin soveltuvaksi. Varsin tyypillinen vaurio on yhden tai useamman emissioelektrodin katkeaminen, joka lähes poikkeuksetta aiheuttaa suodattimessa oikosulun. Oikosulun poistamiseksi ei yleensä ole muuta keinoa kuin laitoksen alas ajaminen ja katkenneen elektrodin poistaminen suodattimesta. Yhden tai muutaman poistetun elektrodin vaikutus koko sähkösuodattimen tehokkuuteen ei vielä ole merkittävää, mutta usein toistuvien oikosulkujen ja alasajojen määrä voi rahassa mitattuna olla hyvinkin huomattava. Koko suodattimen emissioelektrodien uusiminen tulee kyseeseen silloin, kunne ovat menettäneet jäykkyytensä, tai niiden katkeilu on säännöllisen toistuvaa.

Toinen sähkösuodattimen ”ytimestä” muodostuu erotusjärjestelmästä, missä suodattimen katosta tai rungosta roikkuvat erotuslevyt muodostavat yhtenäisiä kaasusolia, joissa aiemmin mainitut emissioelektrodit sijaitsevat. Erotuslevyt muodostavat erotuspinnan, johon sähkövarauksen avulla varattu pöly kerääntyy. Erotuslevyt ovat usein varsin pitkäikäisiä, vaihdellen kuitenkin prosesseittain. Kuiva ja karkea pölyirtoaa helpommin levyjen pinnoilta kuin öljymäinen ja tarrautuva pöly, jolloin ensin mainitussa olosuhteissa olevat erotuslevyt usein kestävätkin pidempään. Tyypillisimmät vauriot erotuslevyissä ovat korroosion, kaasujen ylilämmön tai levyravistus järjestelmän aiheuttamia. Satunnaisesti myös korkean jännitteen aikaansaamavalokaari voi polttaa niihin reikiä.

Sekä emissio- että erotusjärjestelmiä tulee puhdistaa niihin kertyneestä pölystä aika ajoin. Yleisin käytetty tapa on ravistella em. rakenteita ns. pudotusvasaroilla, jolloin vasarat lyövät järjestelmissä oleviin iskukohtiin säädetyin väliajoin. Koska ravistusjärjestelmät ovat käytännössä ainoita liikkuvia osia koko sähkösuodattimessa (pl. pölyn edelleenkuljetuslaitteet) on selvää, että suurin osa vioista ja vaurioista keskittyykin juuri tälle alueelle. Vaativat prosessiolosuhteet yhdessä ravistuselimienpyörivän liikkeen kanssa aikaansaavat yhtälön, jonka seurauksena ravistusjärjestelmiä joudutaan käytännössä huoltamaan vuosittain. Mikäli esim. emissioravistuslaitteistossa on ongelmia voielektrodeille muodostua paksuja pölymakkaroita heikentäen laitteiston toimintaa.

Sähkösuodattimissa käytetään yleensä vain kolmentyyppisiä pohjasuppiloratkaisuja; kartiomaistapohjasuppiloa sulkusyöttimellä, pitkittäistä pohjataskua sulkusyöttimellä, sekä ns. laahapohjaa joka on tyypillinen ratkaisu soodakattilan sähkösuodattimissa, jossa siirrettävät pölymassat ovat suuriaja mekaaninen kuluminen voimakasta

Sähkösuodattimien erotuskyvyn kannalta oleellinen osa ovat niiden sähköiset säätö- ja ohjausjärjestelmät. Perinteisessä sähkösuodattimessa säätö- ja ohjausjärjestelmä koostuu muuntaja /tasasuuntaajasta, säädinlaitteesta ja muista suodattimen sähköisistä apulaitteista. Nykyisin on tarjolla myös korkeataajuudella toimivia virtalähteitä, joiden toiminta on pääpiirteissään sama kuin perinteisillä muuntaja/tasasuuntaaja -yksiköillä. Suodattimen sisällä pölypartikkelit varataan sähköisesti syöttämällä muuntajalla erotustilaankorkeaa tasasuunnattua jännitettä. Jännitteen arvo on tyypillisimmillään välillä 80-150 kV. Korkeajännite syötetään erotuskenttään jolloin erotuslevyjen ja emissiolaitteiden välille muodostuu virta, joka prosessista riippuen on välillä 0.2 - 2.0 A (200 - 2000 mA). Erotustilassa erotettava pöly muodostaa sähköpiirin kolmannen osan, eli resistanssin. Erotuskentän sisältä johdetaan jännitteen ja virran takaisinkytkentätietoja ko. suodatinkentänsäätimelle, joka säätää ja valvoo tietojen pohjalta syötettävää tehoa. Säätö tapahtuu yleensä ohjauskeskuksessa sijaitsevilla tyristoreilla. Muuntajan, muiden apulaitteiden ja säätimentoimivuutta tarkkailevat eri hälytyspiirit. Kunnossapidon kannalta oleellista on valvoa muuntajan kuntoa. Yleisimpinä vikoina muuntajissa esiintyy tiivisteiden öljyvuotoja, ylikuumenemista tai ulkoisen maalipinnan lohkeiluja. Vioista johtuen muuntaja alkaa nopeasti hälyttää öljynpinnan ja paineen laskiessa muuntajan sisällä. Joissakin tapauksissa muuntajan sisällä voi tapahtua oikosulkuja, jolloin sen toiminta lakkaa yleensä heti. Muuntajan öljypintaa ja lämpötilaa tulisikin seurata jatkuvasti. Varsinkin Suomenkylmissä olosuhteissa saattaa kyseinen ongelma olla hyvin yleistä ja öljyn kutistuessa talvella muuntajassa sitä pitää lisätä – tosin ilmojen lämmetessä tulisi lisätty määrä myös poistaa, koska ylipaineinen muuntaja alkaa yleensä nopeasti vuotamaan. Lisäksi muuntajalle kannattaa aika ajoin tehdä rasituskoe ja ajaa kV/mA- käyrät kunnon tarkastamiseksi. Muuntajan hälytyspiirit tulee testata aina kun se on mahdollista. Yleensä kaikki em. testit tehdään laitosseisokkien aikana.

Muut sähkösuodattimessa olevat sähköiset apulaitteet ovat mm. lämmitysjärjestelmät, ravistuslaitteet ja kuljettimet. Näiden laitteiden moottorilähdöt sijaitsevat omassa apulaitekeskuksessa ja niitä ohjataan joko suoraan säätimeltä, tai koko laitoksenautomaatiojärjestelmästä. Lisäksi suodattimen lämpötiloja, alipaineita ja kaasumääriä voidaan seurata erillisillä laitoksen automaatiojärjestelmään johdotetuilla antureilla. Sähkösuodattimen apulaitteet tulee tarkastaa vähintään kerran vuodessa. Tarkastuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota apulaitteiden vaihevirtoihin, hälytyspiireihin, keskuksensähkökomponenttien kulumiseen ja tarkastaa muutenkin laitteiden mekaaninen ja visuaalinen kunto. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki moottorit pyöritetään, kuljettimien mekaaninen kunto tarkastetaan ja lämmitysjärjestelmät mitataan sekä tarkastetaan visuaalisesti. Kaikista tarkastuksista kannattaa aina laatia mittauspöytäkirjat. Kirjattuja arvoja voidaan näin verrata seuraavissa tarkastuksissa ja mahdolliset eroavuudet huomataan heti.

Sähkösuodattimet mielletään vielä tänä päivänäkin useilla laitoksilla kunnossapitokohteiksi, joihin ei mielellään kosketa. Syy lienee se, että laitteissa käytetään suuria jännitteitä ja ne ovat erittäin pölyisiä työkohteita. Tästä huolimatta on sähkösuodattimille hyvä suorittaa tarkastuksia määräajoin, jolloin kyetään paremmin ennakoimaan mahdollisia suuria korjauksia. Kerran vuodessa tehdyt mekaaniset ja sähköiset tarkastukset riittävät yleensä pitämään käyttäjänsä ajan tasalla laitteiston kunnosta, sekä tarvittavista korjauksista. Ennakoivan kunnossapidon tarkastukset voidaan luonnollisesti tehdä ”oman väen” toimesta, mutta suositeltavaa on käyttää alanasiantuntijoiden tarjoamia palveluja.
Sähkösuodattimien varaosat voidaan käytännössä jakaa kahteen ryhmään; helposti saataviin teräskomponentteihin, sekä pitkän toimitusajan omaaviin erikoisosiin. Suositeltavaa onkin, että laitoksella säilytetään vähintään niitä varaosia joilla on pitkä toimitusaika, kuten eristimet, erikoislaakerit ja joissakin tapauksissa jopa muuntaja/tasasuuntaaja -yksiköt. Säännöllisesti tarkastettuna ja huollettuna on sähkösuodattimen mahdollisuus toimia optimaalisesti ja ongelmattomasti aina seuraavan pitkän ajokauden yli. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että huoltamaton sähkösuodatin oireilee yllätyksellisesti ja vieläpä pahimpaan mahdolliseen aikaan, jolloin prosessin alasajon aiheuttamat kustannukset nousevat kymmeniin, jopa satoihin tuhansiin euroihin.